Valtavan menetyksen kokenut Foo Fighters teki ”salanimellä” hevilevyn Studio 666 -elokuvansa pohjalta. Taylor Hawkins ei ole albumilla mukana, vaan Dave Grohl hoitelee aika lailla kaikki tontit. Tämä on todettu toimivaksi tavaksi Foo Fightersin alkutaipalella, mutta Dream Widow on enemmänkin jatkoa Grohlin Probot-projektille (2004). Multi-instrumentalisti siis larppaa taas hevimörkönä, jälleen aivan pätevästi.
Ep:ksi tituleerattu Dream Widow on kahdeksan biisin mitassaan ihan oikea hevilevy. Vaikka kiekkoa on kehuttu death– ja thrash metaliksi, ei se moista ihan ole – pikemminkin vanhan liiton kiivasta heavy metalia ajalta, jolloin genreluokituksia ei oikeastaan ollut. Levyllä kuuluvat Venom ja vastaavat. Kuulostaa meno melodisimmillaan myös vähän Foo Fightersiltä. Laulun karskiudessa ja dynkky-dynkkyyn painottuvissa kitarariffeissä piilee suurin ero, mutta kyllä esimerkiksi Angel With Severed Wingsin ja Coldin melodiat kytkeytyvät vaivatta Foo Fightersin säveljatkumoon.
Eikä siinä mitään, laatu on oikein kelvollista ja menon aikuistuneeseen luonteeseen nähden korostunut räväkkyys miellyttää sekä räiskyvämmän Foo Fightersin että Probotin ystävää. Vaikka lämminhenkinen mesominen osoittaa rakkautta lajia kohtaan, ei tästä merkkiteokseksi ole.