Oli aika, jolloin Don Johnson Big Band ei voinut tehdä mitään väärin, ei edes suuren ostavan yleisön silmissä. Harva on myynyt jalometallia niin anarkistisen mielikuvitusrikkaalla musiikilla kuin DJBB nollariluvulla.
Sittemmin musabisnes on tietysti mullistunut täysin ja helsinkiläiskollektiivi jäänyt ehkä tarkoituksellakin syrjään sen kehityskuluista. Levyjä on tullut harvakseltaan, tämän uutuuden ensiosa Physical Digital jo neljä vuotta sitten.
Periaatteessa tässä albumissa ei ole erityisempää vikaa, mutta se kuulostaa muodon vuoksi tehdyltä. Alkuperäisestä julkaisupäivästäkin myöhästyttiin kolme vuotta, vaikka väliin tuli tietysti muuan kulkutautikin. Nyt osaavat ammattilaiset vierailijoineen ovat puristaneet kasaan reilun puolituntisen rytmipoppia, jossa on sovitusideoita ja genrevaihtelua tuttuun tyyliin, mutta henkeä vähemmän. Eivätkä kokeilut rikotuilla biiteillä ja vokaalitaiteella paranna asioita.
Vierailijalistakaan ei varsinaisesti yllätä, tarkoittamatta ketään dissata: Petteri Sariola, Heini Ikonen, Tuomo, Eva & Manu…
Valitettavasti Digital Physical kuulostaa aika paljon elektroniselta versiolta sellaisesta musiikista, jonka yhteydessä ennen mainittiin Oulunkylä.
