Levyarvio: Edelläkävijä on aina edelläkävijä – heavyveteraani Loudness on vanhoilla päivilläänkin kunnianhimoinen kokoonpano

Loudness
Rise To Glory
Ear

Loudness ei ole ollut viime vuosikymmeninä esillä ainakaan samassa mittakaavassa kuin 80-luvun puolivälissä Amerikan-vuosinaan, mutta toimettomana bändi ei suinkaan ole ollut. Studiolevyjen määrä kun huitelee jo kolmenkymmenen tietämissä.

Aikoinaan Loudness tunnettiin ennen kaikkea kitaristinsa Akira Takasakin ansiosta, sillä hän kuului 80-luvulla kitaransoittoa vahvasti uudistaneiden miesten joukkoon. Luonnollisesti uralle mahtuu monenlaista tyylillistä käännettä, mutta nykyään bändi on paljolti oman historiansa sulatusuuni. Metalli on muuttunut matkan varrella ja samalla monipuolistunut, minkä tähden Loudness kuulostaa täysin nykyaikaiselta, paikoin jopa modernilta.

Rise To Gloryn rankkuusaste vaihtelee melkein laidasta laitaan. Parhaimmillaan bändi on melodisesti rikkaammissa biiseissään, kun toisessa ääripäässä yhtye punnertaa vähän väkinäisesti ja tuntuu päästäneen myös biisien sovituksissa itsensä vähän turhan helpolla. Kunnianhimo on kuitenkin pääosin tallella, sillä hetkittäin bändi innostuu kurkottamaan hieman myös mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Loudnessin uutuus on kokonaisuutena tempoileva, mutta Takasakin soolotyöskentely on edelleen kiinnostavaa. Edelläkävijä kun on aina edelläkävijä.