Progressiivinen metalli on matkustanut pitkän matkan hartfordilaisen Fates Warningin 1980-luvun alun ensiaskelten jälkeen, ja nykyään monimutkaisempia sävyjä on löydettävissä joka toisella melodisella heavy-albumilla. Pioneerit kuulostavat 2020-luvulla silti freesiltä – ja jotenkin helposti lähestyttäviltä, mitä ei tämän genren tuotoksista voi useinkaan sanoa. Long Day Good Night, yhtyeen 13. levy, koukeroi toisinaan, mutta pääpaino on melodioilla ja raskaan tunnelmallisella soundimaailmalla.
Mittaa ja nuotteja 70 minuutin kokonaisuuteen toki mahtuu liiankin kanssa, mutta vaikkapa Now Comes The Rain rokkaa miltei radioystävällisesti ja albumin pisin raita The Longest Shadow Of The Day käy läpi kaikki lajityyppinsä rastit tyylipuhtaasti vaan ei tylsämielisesti. Laulunkirjoitus tuntuu pakottamattomalta ja inspiroituneelta, ja bändi totta kai esittää asiansa 35 vuoden kokemuksen tuomalla arvovallalla.
Kerrankin promokirjeessäkin kerrotaan mielenkiintoisuuksia: Espanjassa asuva solisti Ray Alder äänitti osuutensa salaa ja lauluottoja liikaa hieromatta, sakkojen uhalla keväisen lockdownin aikana. Liekö tällä osuutensa albumin tuoreuden tuntuun, mutta tarina ainakin on innostava.
