Levyarvio: Ideoita ja potentaalia riittäisi, toteutuksessa katoaa ajatus – Kielo Ilona menettää momentuminsa

Kielo Ilona
Kiireen kehtolaulu
Eclipse

Kansanmusiikin ja popin yhdistäminen ei ole helppo temppu – kysykää vaikka Elonkerjuulta tai Indicalta. Samassa sarjassa painii nyt myös Kielo Ilona, joka maustaa soppaansa myös hienoisilla CMX-vivahteilla. Vaikka yhtye tuntuukin löytäneen varsin sopusuhtaisen tasapainon eri tyylilajien välillä, kärsii Kiireen kehtolaulu melkoisista kasvukivuista.

Keskeneräisestä ja epätarkasta tuotantojäljestä kärsivä albumi alkaa melko lupaavasti, mutta menettää momentuminsa jo puolivälissä. Piina ja peikko -singlen kulmikkaan kitarariffin jälkeen on levyn loppupuolisko kuin auditiivista jättömaata, josta on vaikea löytää minkäänlaisia maamerkkejä. Kuoliniskun antaa albumin päättävä yhdeksänminuuttinen nimikkoraita, jonka kesto ei ole osoitus niinkään rohkeudesta, vaan harkintakyvyn puutteesta.

Kiireen kehtolaulu ei päästä arvioijaa helpolla, sillä puutteistaan huolimatta se on selkeä osoitus siitä, että Kielo Ilonalla on ideoita ja potentiaalia. Laastarisuhteesta nokkelasti kertova Salvekvik näyttää, millainen yhtye voisi parhaimmillaan olla. Resepti on siis löytynyt – nyt sitä täytyisi vain muistaa noudattaa.