Levyarvio: Kerrostalon kokoinen äänivalli ja tarttumapintaa sen sisään pääsemiseen – A Place To Bury Strangers on epätyypillinen noise/post-rock-yhtye

A Place To Bury Strangers
Hologram
Dedstrange

Newyorkilaisen A Place To Bury Strangersin ep on jatkoa kolmen vuoden takaiselle Pinnedalbumille. Viiden kappaleen verran tallentimelle on tarttunut kerrostalon kokoista äänivallia, jossa on noise/post rock -yhtyeille epätyypillisistä tarttumapintaa. Kokonaisuus on viehättävästi yhtäaikaa läpikotaisin mietitty ja erittäin lo-fi, ja kaiutetusta ja särötetystä laulutuotannosta mieleen hiipivät Filter ja Nine Inch Nails.

Yhtyeen kappaleet syntyvät ja hiipuvat yksinkertaisten laulukuvioiden ja toistuvien sointulooppien kudelmana. Avausraita End Of The Night nousee hypnoottiseksi ohjelmanjulistukseksi, ja I Might Have -riffi tempoilee The Hivesin autotallirockin suuntaan – jos se olisi nauhoitettu aivan liialla overdrivella, innolla ja tempolla. Tanssittava Playing The Part kääntää yllättäen säröt minimiin ja päätösteos I Need You vetää tempon alas ja romantiikan minimiin. Draaman kaari on laaja ja tiivis.

A Place To Bury Strangers on vieraantuneilta äänimaisemiltaan ja teksteiltään erittäin ajankohtainen. Se surisee ja paukkuu 2020-luvun tyhjyyttä ja vääjäämättä hiipivää epävarmaa tulevaisuutta. Miellyttävää musiikkia tämä ei ole, syvällistä ja näkemyksekästä ilman muuta.