Oliver Ackerman on Death By Audio -merkkisiä kitarapedaaleja valmistavan yhtiön perustaja. Laitemerkki kertoo yksiselitteisesti Ackermanin fetissit sekä sen, mihin hän yhtyeensä kanssa tähtää. New Yorkin kovaäänisimmäksi porukaksi tituuleeratun yhtyeen debyyttilevyä ei voi sivuttaa ilman The Jesus and Mary Chainin Psychocandy -albumia (1985). APTBS lähtee siitä mihin edellinen jäi, mutta vie dekadentin sointinsa pidemmälle, aina litosfäärejä liikuttavalle vyöhykkeelle asti.
Näitä lauluja ei ole purkitettu tuurilla viallisella laitteistolla kellarissa, vaan ne ovat millimetrin tarkkuudella suunniteltuja soonisia veistoksia. I Know I’ll See Youn nestekidebasso ja särötetyt konerummut ovat yhtä suurella pieteetillä laadittuja kuin mitkään Steely Danin soundit ikinä. Ne kuuluvat vain täysin toisella tavalla väreilevään universumiin. Don’t Think Loverin suloinen twee-pop ja The Falling Sunin Slowdivesta muistuttava melodinen herkkyys lopettavat sisällön painavuutta koskevat puheet. Haaveilevan surinarockin ystävät tietävät mistä on kysymys.
Eräs norjalainen folkduo julisti 2000-luvun alussa, että ”hiljaisuus on uusi metakka”. Seitsemän vuotta on alati kiihkeämmin medioituvassa popkulttuurissa ikuisuus. Asiat ovat palanneet ruotuunsa.
