Levyarvio: Kitaramelankoliaa ja fuusiojazzia – Janne Laurilan tuplajulkaisu on osoitus möhis-indien ihanasta kultakaudesta

Hot Heros & Janne Laurila
Nuotiosavua
Playground

YHTEISARVIO:
Janne Laurila: Janne, tuu jo tänne ★★★★
Hot Heros & Janne Laurila: Nuotiosavua ★★★

Tampereen musaskenen aktiivinen toimija ja Office Building -veteraani Janne Laurila piristää kevättalvea kahdellakin erilaisella levyllä. Räjäyttäjät-Amuri-Talmud Beach -mies Mikko Siltasen kanssa hän on tehnyt Neil Young -henkisen melankolisen kitaralevyn, Hot Herosin fuusiojazz-sissien kanssa taas vapaampana kelluvaa sooloilua folktunnelmiin yhdistävää musiikkia.

Levyt täydentävät toisiaan: samasta puusta ne eivät ole veistetyt, mutta saman ihmisen luomistyötä selvästi kyllä. Laurila tarkkailee maailmaa hieman haikealla ulkopuolisuudella ja välillä jengin sekoilua pisteliäästi ihmetellen. Laulut ovat korkeintaan etäännytetysti tunnustuksellisia, jonkinlainen aavistus hippi-ideologiaa leimaa monia niistä. Ilmeisen tärkeä ja historiallista kokonaisteoriaa lähentelevä Salaliittoteoriat kuullaan erilaisina sovituksina kummallakin levyllä.

Albumit toimivat melkeinpä parhaiten ristikkäin kuunneltuina, mutta kyllä Siltasen kanssa rakennetut laulut muodostavat sittenkin eheämmän kokonaisuuden. Nuotiosavua yhdistelee monin paikoin komeasti Hot Herosin hallittua kaaosta perinteisiin lauluihin – esimerkiksi Seitsemän meren tuulet on upeaa kuultavaa – mutta Janne, tuu jo tänne! välttää ne kohdat, joissa rinnakkaisalbumin eripariset elementit hieman falskaavat. Sen avauskappale Jättiläisen askeleet on parasta koskaan kuulemaani suomalaista Crazy Horsea Plain Riden parhaiden ohella.

Joka tapauksessa tämä tuplajulkaisu on melkoinen voimannäyttö ja taas yksi osoitus suomalaisen möhis-indien ihanasta kultakaudesta.