90-luvun maailmanlaajuisesti menestyneimpiin lukeutuvan punkyhtyeen kahdestoista studioalbumi alkaa aueta vasta usean kuuntelukerran jälkeen. Eriävistä aloituksista, nopeudella leikittelystä ja vaihtelevista pituuksista huolimatta moni kappale seuraa samaa kaavaa nopeine tempoineen ja samankaltaisine rakenteineen.
Monen muun punkyhtyeen lailla Pennywise on ottanut usein kantaa poliittisiin asioihin – tällä levyllä kuitenkin vähän. Kun kappaleessa American Lies mainitaan ohimenevästi aseturvallisuus, yksi Amerikan tämän hetken polttavimmista puheenaiheista, alkaa automaattisesti toiveikkaana odottaa lisää kriittistä kontroversaalisten aiheiden kohtaamista, mutta se jää vähäiseksi.
Pennywise jatkaa tällä albumilla hyväksi todettua, raskaan kepeää linjaa. Kuitenkin tämä nopeatempoinen punkrockin neljäkymmentäminuuttinen manifesti antaa toivoa niille, jotka eivät usko punkin olevan enää entisensä. Klassisen punkrockin lisäksi levyltä löytyy popvaikutteisia korvamatoja, jotka pitävät yllä levyn kevyttä yleissoundia.