PENNYWISE: Land Of The Free

Pennywisen levytystahti on sitä tasoa, että harva ehti uutta albumia kaivata, kun uusi puolituntinen nopeaa, mutta kovin siistiä melopunkkia on jo kaupoissa. Viime vuonna ilmestynyt livelevy oli kattava best of -paketti, mutta Land Of The Free palauttaa mieliin miksi Kaliforniapunkin ehkä tätänykyä suosituinta edustajaa ei ole voinut ottaa täysin tosissaan enää vuosiin.
Jo ensialbumistaan lähtien bändin soundissa ei ole tapahtunut ensimmäistäkään muutosta, mutta persoonattomuuden on aina korvannut ne pari keskivertoa osuvampaa biisiä, jotka ovat nostaneet yhtyeen vesirajan yläpuolelle. Tällä kertaa pelastusta ei tule ja Land Of The Free onkin tylsintä Pennywisea aikoihin. Pikemminkin vuodesta toiseen samat melodiakulut ja synteettiset rumpusoundit ärsyttävät. Yhtään massasta edukseen erottuvaa raitaa ei liukuhihnatuotteelta maistuvalta levyltä löydä ja huomio kiinnittyy siihen, kuinka on vohkittu niiltä, joilla rahkeita riittää. My Godin kitarajippo on käytetty kertaalleen L7:n Andresissa ja It´s Up To Youn komea paraatiriffi on nyysitty kylmästi Bad Religionin Anesthesiasta.
Land Of The Free ottaa kantaa bändille ominaiseen pinnalliseen tapaansa ajankohtaiseen kansalaisaktivismin nousuun, joka on purkautunut näyttävinä mielenilmauksina Seattlen ja Prahan kaduilla. Pennywisen poliittisuus on aina rajoittunut siihen, että levyllä on tolkuton määrä sanoja kuten society ja authority ja sen syvempään analyysiin ei nytkään heittäydytä. Land Of The Freella Pennywise kuulostaa väsyneeltä ja aikansa eläneeltä yhtyeeltä.