Viittäkymppiä lähestyvän räppäri-näyttelijä-kirjailija-aktivisti Commonin kahdestoista albumi on ennen kaikkea tuttu ja turvallinen. Se liittyy löyhästi miehen tänä vuonna julkaistuihin omaelämäkerrallisiin muistelmiin. Vaarattoman ja arkipäiväisen albumin aiheet pyörivät enemmän tai vähemmän otsikossakin mainitun rakkauden teeman ympärillä, mistä Common sylkee ilmiselviä riimejä, jotka eivät ole vaatineet juurikaan kekseliäisyyttä, saati että ne haastaisivat kuulijaa millään tasolla. Levyn jonkinlaisena teemana vaikuttavat olevan myös ilmeiset ja mukanokkelat populaarikulttuuriviittaukset, joita mies artikuloi turhankin selkeästi.
Common sekoitteleekin estoitta räppiä, spoken wordia sekä itsetarkoituksellisia scat-lauluosuuksia, joiden perimmäinen motiivi jää hämärän peittoon. Riskinotto on jätetty minimiin, mikä johtaa siihen, että kokonaisuus jää valjuksi kuin kannen pilvihöttö sinisellä taivaalla.
Tuotannossa sekä feateissa on vakuuttava kaarti genren kärkinimiä ja vuosikymmeniä uraa luoneen artistin peliliike lienee luottaa hyväksihavaittuihin keinoihin sekä massoihin uppoavaan kamaan. Levy on varmastikin tehty rakkaudesta hiphopiin, mutta Let Love ei missään nimessä kuulu Commonin vahvimpiin esityksiin.
