Uusiseelantilainen laulaja-lauluntekijä Phillipa ”Pip” Brown aloitti soolouransa Ladyhawkena nuoruusvuosien lukuisten bändikokeilujen jälkeen. Lähes kolmekymppisenä tehdyllä Ladyhawke-debyytillä (2008) punk- ja grungepitoinenkin menneisyys oli onnistuneesti häivytetty ja sama pätee myös neljänteen albumiinsa. Time Fliesin soundillinen inspiraatio tulee kitararockin sijasta pikemminkin 80-luvulta juontuvasta syntsaisesta tanssittavuuudesta. Ilmiselvimpänä hittinä levyn avaavan My Loven rytmi hipoo jopa Daft Punkia.
Kun Ladyhawke sai Wild Things -albumin (2016) jälkeen jo varhain todetun aspergerinsa rinnalle uusina vastoinkäymisinä ensimmäisen lapsen syntymää seuranneen masennuksen ja ihosyöpädiagnoosin raskaine hoitoineen, niin Time Flies on koettavissa toipumisalbumina, jolla kiitollisuuden tunne on vahvasti läsnä.
Time Fliesia hallitseva virtaviivaisen Spotify-ystävällinen sointi kattaa niin ihmissuhteiden vuoristorataa kepeästi tutkailevan Mixed Emotionsin kuin katolisuudesta sikiävää syyllisyyttä pohtivan Guilty Loven. Monista tärkeistä teemoistaan huolimatta levyn kuunneltavuuden kompastuskiveksi osoittautuu lopulta sen turhan kiiltäväksi ja trendikkääksi hiottu pinta.