Levyarvio: Marginaalista popsoundin ytimeen – The Drums hioi ilmaisuaan keveämpään suuntaan

The Drums
Brutalism
Anti-

Kymmenisen vuotta sitten hypetetty The Drums hukkasi kaupalliset mahdollisuutensa levyttämällä kehutun The Drumsin (2010) jälkeen toisen levynsä Portamento (2011) bändin jäsenten makuuhuoneissa. The Drumsin Joy Division -fanitus oli esimerkiksi Interpoliin verrattuna sekä ajastaan jäljessä että liian kotikutoista radioon. Seurasi siirtyminen indielevy-yhtiö Norman Recordsille ja ajautuminen marginaaliin.

2017 bändi kuitenkin lopulta siisti soundinsa ja siirtyi Antille, julkaisten aikuismaisemman ja helpommin lähestyttävän Abysmal Thoughtsin. Sävellyksellisesti Brutalism muistuttaa kevyine ja tarttuvine biiseineen edeltäjäänsä, mutta Abysmal Thoughtsin indie rock on antanut sijaa tanssittavammalle ja elektronisemmalle popsoundille.

Levyn avaavien Pretty Cloudin, Body Chemistryn ja 626 Bedford Avenuen perusteella kyseessä olisi viiden tähden kiekko, mutta loppua kohden sävellysten taso vähän laskee. Siitäkin huolimatta Brutalism on paikoin Vampire Weekendia ja The Magnetic Fieldsia muistuttavine simppelin kauniine biiseineen The Drumsin tähän mennessä paras levy. Kaupallinen läpimurto tuskin vieläkään tapahtuu, mutta taiteellisesti bändi on vihdoin ansainnut alku-uransa hypen.