Dom Andran ja Young Folksin jälkeen indiediskojen kovin vislaushitti oli tietysti The Drumsin Let’s Go Surfing (2010). Brooklynilaisyhtyeen toinen albumi Portamento (2011) oli silti ensikuulemalta niin vaisu kokemus, että bändin koko olemassaolo unohtui vuosikausiksi. Toisen perustajajäsenen Jacob Grahamin lähdettyä vuonna 2016 The Drumsin ainoa levyttävä jäsen
on ollut biisintekijä Jonathan ”Jonny” Pierce.
The Drumsin kuudes albumi on nostalginen paluu tarttuvaan ja pinnalta käsin riemukkaalta vaikuttavaan surf-soundiin. Jonny on vahvasti yksinkertaistettuna yhdistelmä teiniangstisen The Beach Boysin haikeutta pursuavia lainelautailuharmonioita ja varhaisen The Curen pirteästi näppäiltyä itkusilmäistä post-punkia. Tekstipuolella Pierce sukeltaa sisäänpäin, syvälle lapsuuden traumoihin, jotka vaikuttavat peruuttamattomasti hänen koko elämäänsä.
Kansikuva on traumojen syntysijoilla Piercen lapsuudenkodissa napattu otos, joka saa kuulijan tuntemaan itsensä likaiseksi tirkistelijäksi. Itseinhossa rypevät sanoituksetkin ovat 50 minuutin mitassa vaikeita sulattaa. Tällaisenaan Jonny on vielä kestoaankin pitemmältä tuntuva teos, jota ei kuitenkaan voi missään nimessä väittää heikoksi.
