THE DRUMS: The Drums

Arvio julkaistu Soundissa 5/2010.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Taas yksi popyhtye Brooklynin ihmemaasta. Ja taas yksi yhtye, jonka saamat kehut ovat ymmärrettäviä ja suurelta osin ansaittujakin. Vaikka myös The Drumsin musiikki soi lähes pelkkänä vaikutekimarana, on se äärimmäisen tuoretta, tarttuvaa ja jossain määrin omaperäistäkin.

Arvio

THE DRUMS
The Drums
Moshi Moshi

Taas yksi popyhtye Brooklynin ihmemaasta. Ja taas yksi yhtye, jonka saamat kehut ovat ymmärrettäviä ja suurelta osin ansaittujakin. Vaikka myös The Drumsin musiikki soi lähes pelkkänä vaikutekimarana, on se äärimmäisen tuoretta, tarttuvaa ja jossain määrin omaperäistäkin.

The Drumsin skaala on monella tavalla lavea. Levyn ensimmäinen kappale kertoo parhaan ystävän kuolemasta ja pari biisiä myöhemmin ylistetään euforisesti lainelautailun iloja. Jonny Piercen teksteistä välittyy vilpittömyys, mutta pohdittavaa tai oivaltamisen mahdollisuuksia ne eivät tarjoa.

Musiikin puolella Talking Heads puskee läpi vain varovasti, vaikka Tina Weymouthin ja Chris Frantzin soittoa on epäilemättä tutkittu tarkkaan. Hallitsevamman roolin nappaavat Orange Juice -tyyppinen purskahtamaisillaan oleva tunnelma ja New Orderin alkuvaiheista muistuttava kuulas näppäily. Nuorukaisten ihastus 1980-luvun anorakkipoppiin on enemmän kuin ilmeistä.

Let’s Go Surfingin kimpoilevaa rytmiä, vallatonta vislailua ja kesäistä tunnelmaa on mahdoton vastustaa. Kun nelikko pystyy hurmaamaan myös Book Of Storiesin nukkavierulla melankolialla, We Triedin herttaisella 60’s-pastissilla ja I Need Fun In My Lifen säästeliäällä nakutuksella, sitä on hankala haukkua yhden tempun poniksi. Tästä on hyvä jatkaa.

Lisää luettavaa