Brooklynilaiseen The Drumsin kylkeen on lyöty tämän hetken cooleimman yhtyeen titteli. Mitenköhän hyvin bändin pojat selviävät moinen riippakivi vaivanaan?
Alun perin rapakon takana kuuden kappaleen ep:nä julkaistu ”Summertime!” on täkäläisilla markkinoilla yhtä raitaa lihavampi. Näin julkaisulle on saatu niukasti yli 25 minuutin mitta. Kiirettä on kuitenkin ilmeisesti pitänyt jonkin verran, koska levyn ja kannen kappalejärjestykset eivät kohtaa. Sen verran yhdestä muotista veistettyjä biisit kuitenkin ovat, ettei sillä ole mitään merkitystä draaman kaarelle.
Kokonaisuus on pullollaan ralleja, jotka tasapainoilevat hyväntuulisuuden ja ärsyttävyyden rajamailla. Sävellykset ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kuin tuulahdus 1960-luvun alun tyttöbändien ja surf-yhtyeiden levyiltä. Soundimaailma on taasen vahvasti 1980-luvun alun brittihenkinen, New Orderia ja The Curea huokuen. Sekoituksessa on jotain todella tarttuvaa ja välitöntä, nuoruuden tässä hetkessä elämistä. Siitä huolimatta kokonaisuus ei herätä sellaisia suuria tunteita kuin tämän tyylinen popmusiikki parhaimmillaan.
Levyn tekstit, sen suurin kompastuskivi, tuntuvat kovin pinnallisilta, kun ajattelee miten hienovaraisesti nuoruuden monimutkaisia tuntoja voi parhaimmillaan kuvata. Miten paljon parempi ”Summertime!” olisikaan, jos yhtyeen voimahahmon Jonathan Piercen paperille olisi takertunut edes hitunen sitä taikapölyä, jota varisee esimerkiksi Gerry Goffinin, Morrisseyn tai Henrik Berggrenin kynästä.
