Tuure Kilpeläinen ja Teho Majamäki ryhtyivät viime vuonna luomaan akustisena duona meditatiivista musiikkia. Pianon kilahtelun ja akustisen kitaran näpelöinnin lisäksi ambienssiin kuuluvat hentoiset luonnonäänet. Inspiraatio osoittautuu huolestuttavan sisäänpäin kääntyneeksi sikäli, että on vaikea tavoitella askeettisista sointukuvioista niin kokonaisvaltaisesti raskautettuja otsikkoteemoja kuin Maa-ilma, Aika tai Rakkaus. Lisäksi albumin nimi Seven Sisters kääntää selittämättömästä syystä tai toisesta kotoisen kuulijakunnan impivaaralaisuudelle toisen (suku)puolen.
Meditointi on toki aivan oma mielentilansa lähtökohtana musiikin kuuntelulle, eikä tohdi epäillä soittajien omaa eläytymisen tarvetta ja kaipuuta näin levollisen säveltaiteilun puitteissa. Sitä vain jää kaipaamaan Antti Alangon Devil Boxin kekseliäämpiä säveliä ja soinnutuksia puhumattakaan Kehrosta, jossa monipuolinen rytmiikka ja soitanto ovat eläväisemmät ja jännittävämmät. Holy Play Boysin kapeassa äänien vuossa toistuvat manuaaliset luupit harkitun huolellisesti, mutta eivät jää mieleen kuin yhdenmukaisena ja yksitotisenakin äänimattona. Vain hyvin hartaasti paneutumalla tavoittaa esimerkiksi Avaruudesta äärettömyyden kaikuja tai Rakkaudesta tunteikasta lämpöä.