Levyarvio: Panssarijuna on päässyt näsäviisaudesta eteenpäin – Uusikaan albumi tuskin on kaikkien makuun

Panssarijuna
Alku ilta panda silmät
Joteskii Groteskii

Panssarijunan matka ilkikurisesta performanssista kohti oikeaa bändiä on ollut välttämätön, mutta ei ole kulkenut vailla ongelmia, kuten Hannu Linkola edellisen Panssarijuna-albumi Voiko tähän kuolla arviossa Soundissa neljä vuotta sitten muistutti. Omalla kohdalla vaikea vaihe iski jo hieman aiemmin, joten nyt monen vuoden tauon jälkeen suhdetta yhtyeeseen voi jatkaa huomattavasti keveimmin mielin. Lievä kyllästyminen on muisto vain ja keskinäinen yhdessäolo maistuu taas.

Oma syynsä virkistymiseen on tietysti se, että kryptisesti nimetty Alku ilta panda silmät on vetovoimainen ja hurmaava albumi. Jo vuoden julkaisuaan odottanut levy sisältää tuttua Panssis-soundia, jolle leimansa lyö Jussi Karmalan kuulijan mielentilasta riippuen ihastuttava tai raivostuttava honotus. Tätä osastoa uudella pitkäsoitolla edustaa esimerkiksi karnevalistinen Kermakakku happanee.

Toisaalta näin simppelin soundin maustamiseen riittää pienikin vaivannäkö. Sinusta unta nään on suorastaan runsasmuotoinen korvamato, Kivimuurin call and response -muoto iänikuinen mutta teemaan sopiva. Saksofoniakin kuullaan.

Ehkä kärkkäin näsäviisaus on vuosien mittaan talttunut, mutta hyvin yhtye on kyennyt pitämään yllä juurimusiikin hengettömälle siivelle irvailevan sielunsa.