Levyarvio: Perinteitä kunnioittaen, viileän toteavasti ördäten – Bloodbathin kuolo sujuu rautaisella kokemuksella

Bloodbath
The Arrow Of Satan Is Drawn
Peaceville

Ruotsalainen death metal on yleisesti ottaen äärimmäisen kovaa kamaa, ja sitä Bloodbath myllyttää parhaansa mukaan, oikeaoppisesti kultakauden esimerkkiä seuraten. Bändin viides albumi on toinen Paradise Lost -mies Nick Holmesin örisemä, ja kombinaatio toimii mainiosti. Bändi ruhjoo antaumuksella ja Holmes ördää aika spesiaaliin tapaan päälle. Miehen ulosanti on pikemminkin viileän toteavaa, ja tavanomaisesta kuolometallirähjäyksestä poikkeava ote tuo vihmontaan kieltämättä mielenkiintoisen vivahteen mustametallisävyineen.

Kielisoittimiin on loihdittu suorastaan jumalaisen mehukas särövalli klassisen Sunlight-rouhinnan pohjalta. Rumpusoundeissa tatsi on modernimpi, mikä erottaa myllytyksen sillkasta retro-apinoinnista. Perinnetietoisuus on kuitenkin vahvana Bloodbathin pääosin verkkaisesta rivakkaan vaihtelevassa ja kivan runnovassa menossa. Riffien voima sekä monipuolisuuden ja koukkujen kaltaiset vanhan liiton hyveet ovat selkeästi bändin otteissa oleellisia.

Bloodbathin meno kuulostaa mainiolta ja kohdakkoin myös tempaa mukaansa, mutta viimeinen innostuksen niitti jää harmillisesti lyömättä. Tästä huolimatta levylautaselle on tarjolla ehdottoman rautaista tavaraa.