Tamara Lindemanin The Weather Station -projekti on jalostunut vuosien varrella pienimuotoisesta folkista kunnianhimoisesti asetelluksi soft rockiksi. Viimevuotinen Ignorance saattoi kuitenkin huipentaa tämän kehityskulun. Monitahoisesti instrumentoitua albumia seuraa nimittäin huokauksenomainen pianolevy, jolla Lindemania säestää vain muutama torontolainen jazz-muusikko.
Poikkeavasta ilmiasustaan huolimatta How Is It That I Should Look At The Stars kumpuaa samasta silmäkkeestä kuin edeltäjänsä. Lindeman on kertonut levyjen materiaalin syntyneen yhtä aikaa ja kietoutuvan temaattisesti yhteen. Jaetun perimän aistii vaivatta. Uutukaista leimaava kohtalonomainen luopumisen tuntu jatkaa Ignorancen emotionaalista viestiä, ja varkain ravistelevat sävellykset kestäisivät suureellisemmankin tuotannon.
Mutta albumit ovat myös erillisiä teoksia. Vaikka olisi houkuttelevaa ajatella, että How Is It That I Should Look At The Stars esittelee Ignorancen alkumuodon, on albumi pohjimmiltaan omilla ehdoillaan toteutettu äänite, jonka paljaus on monen tietoisen ratkaisun tulosta. Sen sisältö on ehkä mietelmämäistä, mutta samalla suoraa ja erehtymätöntä; perustellusti uudenlainen näkökulma taiteeseen, jonka pikkusievätkin piirteet näyttäytyvät levy levyltä ilmaisuvoimaisempina.
