Kun Solar Powerin kuudes raita Secret Spike lähtee soimaan, tuntuu kuin virkistävä sadekuuro yllättäisi ilmastokatastrofin keskellä. Hiphopahtava biitti, mehevä kitarasample ja TLC-tason kertsi. Mielikuva: ostarihengailua ysärillä, Bran Van 3000 ja Alanis Morissette radiossa.
Tuo biisi antaa siis odottaa itseään levyn puoliväliin saakka ja sen jälkeen Lorde palaa rutinoituneesti himmailuballadien pariin. 17-vuotiaana debytoineen artistin hienostunut laulunkirjoittaminen on tuntunut alusta asti niin valmiilta, ettei siihen kahden albumin jälkeen ole enää lisättävää. Vähän on silti ihmeteltävä, miten helpolla Lorde ja tuottaja Jack Antonoff ovat päästäneet itsensä.
Kyseessä on toki laji, jossa Lorde loistaa, eikä yksikään Solar Powerin kappale ole muuta kuin ensiluokkaista melodiankäyttöä. Korkeintaan Stoned At The Nail Salon lipsahtaa Lana Del Rey -parodian puolelle. Mutta levyn tuoreimmat ideat pilkistävät melankolian alta: yllättävä Screamadelica-pastissi nimikappaleen lopussa, California Loven baggy-rytmit ja Mood Ringin lattarisoundit. Ne vihjaavat, että potentiaalia olisi löytynyt paljon värikkäämmän äänimaailman ja ajankuvan luomiseen.
