Flat Earth on saanut paljon huomiota jäsentensä aiempien meriittien vuoksi, joita tuskin tarvitsee listata. Tähtikokoonpanon debyyttialbumia kuunnellessaan kuitenkin tuntuu kaipaavan mukaansa vielä viidettä osasta – niin tärkeä osa koskettimilla on None For Onen äänimaailmassa.
Flat Earth haluaa selvästi osoittaa, ettei se ole vain yhden tempun poni: None For One liikkuu ketterästi tunnelmasta toiseen pääpainon ollessa tummissa vesissä, mikä jäsenten taustoja vasten tarkasteltuna tuskin yllättää. Basisti Niclas Etelävuoren jälki kuuluu erityisesti kansanmusiikkimaisissa riffeissä, jollaisia Linden käsistä ei olisi voinut kuvitellakaan irtoavan vielä HIMin ollessa voimissaan.
Levyn helmiksi nousevat albumin iltapuolelta löytyvät Noble Swine sekä Blunt. Lopetuskappale Kill My Godilla ei voi olla huomaamatta kuinka laulaja Anttoni ”Anthony” Pikkaraisen ääni muistuttaa Mika ”Kaasu” Karppisen kanssa 1990 luvulla Kyyriassa vaikuttanutta Ville Tuomea.
None For One tuntuu löytävän oman äänensä kunnolla vasta albumin loppupuolella. Parhaimmillaan se tuntuu raikkaalta uudelta alulta, välillä häiritsevän paljon pöytälaatikkojen kaivelulta. Ehkä toiselle albumille päästäessä pöytä on viimein puhdas.
