Levyarvio: Rock’n’rollia isolla ja pienellä – Greta Van Fleet ei pääse esikuvistaan eroon

Greta Van Fleet
Anthem Of The Peaceful Army
Republic

Vähän päälle parikymppisten Kiszkan veljeskolmikon muodostama ja ei-sukua-olevalla rumpalilla vahvistettu Greta Van Fleet on joutunut taistelemaan epäreilun suurta mammuttia vastaan. Yhtyeen esikuvana kun on ollut vähän turhankin ilmiselvästi Led Zeppelin.

From The Fires -minialbumi (2017) olikin kieltämättä paikoin lähes koomista Zeppelin-kloonia, eikä kuivilla seistä vieläkään. Sen aiheuttaa etenkin Joshin hämmentävästi Plantilta kuulostava, korkealta ja kovaa tinkaavasti voihkiva laulu, mutta myös rytmiryhmän tutun runsas ja painokkaasti rullaava groove sekä kitaristin ryöpsähtelevä soitto. Toisaalta yhtye ei vedä pelkkää Immigrant Songia vaan painelee kohti juuria ja ammentaa myös vanhasta bluesista ja folkista. Hommaa vetää plussalle se, että yhtyeeltä löytyy oikeasti aika hyviä hard rock -kappaleita ja myös pyrkimystä omaan tyyliin.

Greta Van Fleet on muutamaan kertaan klassisen rockkirjoittamisen ytimessä, etenkin rauhallisemmissa ja akustisemmissa kappaleissa. Pinnan lisäksi on löytynyt sävellyksellistä syvyyttä ja aitoa näkemystä kiinnostavien melodioiden kirjoittamiseen. On levyllä myös aivottoman kliseistä paint-by-numbers-jammailua – mutta hei, sehän on vain rock and rollia. Isolla tai pienellä.