Anton Kabasella on jemmassa piirikaavio, jolla kasariheviriffeistä, migreenistä kärsivän sarvikuonon hienovaraisuudella jyskyttävistä bassopulsseista sekä scifi-syntikoista hitsataan kokoon adrenaliinia polttoaineenaan käyttävä retrofuturistinen robottipeto, joka jättää jälkeensä murtuneita niskanikamia ja leveitä virnistyksiä. Dark Connection hyökkää 10 sekunnissa kiinni kuulijan kurkkutorveen ja hakkaa tämän päätä seinään seuraavat 50 minuuttia.
Syntikat ovat aina olleet iso osa Beast In Blackin sointia. Nyt useinkin rakkauttaan synthwaveen julistanut Kabanen on löytänyt täydellisen heviriffien ja syntikkapulputusten tasapainon. Rumpali pieksää pannujaan kuin ne olisivat hänelle velkaa, ja punastelematon hevidiskoamalgaami ihanan pöhköine scifi-tarinoineen ja kahden kitarasankarin lennokkaine sooloineen räiskyy elektromagneettisia melodioita. Kun stoorit kruunataan jengikööreillä ja Yannis Papadopoulosin hämmentävän eriäänisillä sivupersoonilla, kaikki kornius-, juusto- ja mahtavuusmittarini ylikuormittuvat ja Dark Connectionin kuuntelusta tulee yhtä juhlaa. Manowar- ja Michael Jackson -bonuscoverit paljastavat Kabasen vaikutteet.
Kabanen on sukupolvensa lahjakkaimpia biisiseppiä.
