Hope Downs oli neljä vuotta sitten hyvinkin virkeä debyytti Melbournen hanuilta, ilmavan ja vilkkaan, etuviisteisen rokin räimijöiltä. Sen rinnalla Endless Rooms kuulostaa harmittavasti laantuneelta, niin kuin vapaammin määritellyt genretyypitykset olisivat muuttuneet virallisemmiksi indierockin kitarajankkauksiksi ja laulunkailotuksiksi kaikkien kolmen laulajakitaristin toimesta. Edellisten levyjen tapaan biisit lienevät koko bändin nimissä, minkä lisäksi he ovat ensi kertaa myös tuottaneet albuminsa itse. Pienen järvenrantarötiskon suojissa syntyneet akustiikan ja ambienssin tilat eivät kuulosta niin loputtomilta kuin albumin nimessä toiveikkaasti ilmoitetaan.
Kappaleet kulkevat kovin väkinäisesti ja vaikka pienillä vinjeteillä vihjataan eloisampiin ja vaihtelevampiin valmiuksiin, miltei joka kappale liimautuu tasatahtiseen ja yksitotiseen tahmaisuuteen. Vähänkin nopeampi kappale, kuten Vanishing Dots, kuulostaa sekin melkein mekaaniselta takovassa tahdissaan. Kitaramelodialtaan raikkain kappale Bounce Off The Bottom on säästetty viimeiseksi siivuksi, joten sen nimestä voi tehdä omat johtopäätöksensä. Ehkä kaikkia Rolling Blackouts Coastal Feverin lupauksia ei ole vielä tällä albumilla menetetty.
