Amerikkalainen Sturgill Simpson tunnetaan tuotteliaana ja muuntautumiskykyisenä kantrimiehenä. Uusin aluevaltaus on kaksi Cuttin’ Grass -levyä, joilla artisti laittaa ensimmäistä kertaa urallaan bluegrassiksi. Albumit täyttyvät Simpsonin aiemmin levyttämistä kappaleista.
Se ei kovin suuresti hämmästytä, että upeasti laulava lahjakkuus hallitsee suvereenisti myös bluegrass-kuviot, toki alan ammattilaisten avustuksella. Sessioiden toisella albumilla banjo helkkää ja viulu raikaa kuin parhaimmissa latotansseissa ikään – ja kyllä kaljabaarinkin kautta koukataan.
Letkeä vauhtipala Call To Arms laittaa pidot hienosti käyntiin, mutta hurmaavinta osastoa tarjovat silti tunnelmallisemmat veisut. Erityisinä jäävät mieleen Oh Sarah ja Tennessee.
42-vuotias Simpson tietää, mitä bluegrass-musiikki on ja toteuttaa sitä juuri siten kuin ”kuuluukin”. Kieltämättä pieni kaavasta poikkeaminen silti piristäisi näitä nurmenleikkajaisia. Cuttin’ Grass on laatutyötä, mutta puhtaan tyylisuuntalevyn tekemisen motiivit jäävät mietityttämään.
Omien biisien tuunaaminen bluegrass- muotoon olisi kantanut ehkä ep:n tai yhden albumin verran, mutta kaksi täyttä levyllistä tyydyttänee lähinnä genren – ja Simpsonin – hard core -faneja.
