Vierastan muusikkoja tekemässä biisejä isyydestä. Ymmärrän impulssin, vaikka olen siltä itse säästynyt – siis tarpeelta laulaa asiasta, en isyydeltä. Edelliseltä välttyminen on hieno asia, jälkimmäistä en vaihtaisi mihinkään. Tämän ollessa lähtöasetelma Sturgill Simpsonin uuden levyn avaus Welcome To Earth (Pollywog) yllättää, sillä se liikuttaa, varsinkin kun Sturgill laulaa, ”When I get home it breaks my heart to see how much you’ve grown / all on your own”. Tuttu tunne. Se, että kasvaessaan lapsi tarvitsee sinua koko ajan vähemmän on ristiriitainen juttu. Koko biisi sanoo kaiken suoraan, koruttomalla kielellä, ilman vertauskuvia. Se on kuin postikortti, ei runo.
Sturgill Simpsonin toinen levy Metamodern Sounds In Country Music (2014) tuli takavasemmalta. Se oli tietämättäni odottamani levy. Siinä oli jotain sellaista, jota olisin halunnut löytää Gram Parsonsin musiikista luettuani, että hän tekee kosmista countrya. Simpson on huomattavasti lähempänä tätä konseptia ja käsittelee genrelle vieraitakin aiheita, kuten neurokemiaa.
Simpsonin seikkailunhaluinen uusi levy laajentaa soundi- ja asennepalettia. Siinä missä edellinen levy oli synkkää countryrockia, A Sailor’s Guide To Earth pursuu elämää, lieassaan nykien ja tempoillen. Simpson on tuottanut sen itse ja nauttii silminnähden sekä vapaudesta että vastuusta. Levy on hieno matka eteläisen musiikin historiaan countrysta souliin ja AOR:n kanssa flirttailevaan southern rockiin. Uusia sävyjä levylle tuovat runsaat jouset ja itse maestron hienosti soittamaa Moogsyntikka. Vanhasta muistuttaa tämän hetken kovin country-kitaristi ja Simpsonin pitkäaikainen yhteistyökumppani Laur Joamets.
A Sailor’s Guide To Earth on mestariteos ja rohkea suunnanmuutos.
Jos palataan isyyteen ja siitä kirjoittamisen vaikeuteen sekä toisten ihmisten sitä käsittelevien laulujen raskauteen, niin tämän levyn olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla minulle hankala pala, sillä kyseessä on Marvin Gaye -henkinen laulusarja tekijän lapselle. Vaarallista aluetta, mutta countryn kovin filosofi saa homman toimimaan jopa laulaessaan lapselleen aika kornejakin elämänohjeita, kuten kappaleissa Keep It Between The Lines – älä jätä kouluja kesken, ajattele mitä teet – ja Brace For Impact (Live A Little) – elämä on lyhyt, elä täysillä, jaa hyvää ympärillesi. Ne toimivat samasta syystä kuin avausbiisi, Simpsonilla on rohkeus sanoa haluamansa suoraan.
Jos oletetaan, että kyseessä on laulusarja omalle pojalle niin cover-biisi on yllättävä valinta. Nirvanan In Bloom on saatu sopimaan konseptiin todella hienosti. Uusi konteksti syventää klassikkobiisin tekstiä kertomaan selvemmin aikuiseksi mieheksi kasvamisen siitä karikosta, jossa luullaan ettei lapsen herkkyyttä saa ottaa mukaan. Vehreä, 1970-luvun Nashvillea referoiva countrypolitan-sovitus hivelee korvia.
Levyllä on myös Sturgillin vaimolleen vuonna 2010 kirjoittama Oh Sarah, jonka tekstin kautta oma lapsi voinee hahmottaa kuinka tärkeää on löytää joku, jonka kanssa jakaa elämä ja tiedostaa se mitä toinen käy läpi pitääkseen homman (ja tässä tapauksessa miehensä) kasassa.
A Sailor’s Guide To Earth on mestariteos ja rohkea suunnanmuutos. Tie on auki. Odotan innolla mihin Sturgill Simpson suuntaa tämän jälkeen.
