Nothing But Thieves asetti kolmannelle levylleen tavoitteeksi kokeilla oman soundinsa ja bändikonseptin rajoja. Ehkä tarkoituksena on tietoisesti väistää vaikean kolmannen levyn sudenkuopat, mutta Moral Panic -nimen saanut kokonaisuus toden totta onnistuu kunnianhimoisessa tavoitteessaan loistavasti.
Moral Panicilla on kuultavissa aiempaa selvemmin Nothing But Thievesin tuotannossa väläyksinä nähdyt elektronisen musiikin vaikutteet. Tämän huomaa etenkin albumin avaavan Unpersonin nostatuksessa. Brittiyhtye on kuitenkin välttänyt monien tekemän virheen, eikä kirjoita kappaleitaan konerumpujen ja syntetisaattorien ympärille, vaan kasvattaa niillä rockbändin mahdollisuuksia.
Yhdentoista kappaleen joukosta ei löydy heikkoja hetkiä. Helminä kokonaisuudesta voi nostaa stadioneille syntyneen Free If We Want Itin, Individualin fuzz-kitaroiden ja rap-versejen koukuttavan liiton sekä There Was Sunin odottamattoman raikkaan tuulahduksen 1990-luvun vaihtoehtorockista.
Moral Panic ei ole uudistumisesta huolimatta kyborg bändin menneisyydestä, vaan tyylitajuinen askel uudelle vuosikymmenelle. Nothing But Thieves kuulostaa vuonna 2020 vain omalta itseltään ja sen tulevaisuudelta voi odottaa suuria.
