Levyarvio: Ufohattuisen garage-tietäjän kosmis-spirituaalinen voimakenttä väreilee – King Tuff osaa asiansa

Arvio julkaistu Soundissa 5/2018.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

King Tuff
The Other
Sub Pop

Kyle Thomas on soitellut J Mascisin kanssa Witchissä ja (tässä rumpaloivan) Ty Segallin kanssa Muggersissa sekä tehnyt King Tuffina muutaman garage rock -levyn, jotka ensin vaipuivat unholaan, mutta löysivät sittemmin yleisön ja ovat nyt keräilijöiden havittelemia harvinaisuuksia pienten painostensa takia.

Thomasia voi pitää jonkin sortin garage-tietäjänä, kun jätkä on suurin piirtein kasvanut siellä pilveä imien ja isänsä laajaa levykokoelmaa diggaillen. Elämäntavan perälauta on kaiketi tullut vastaan, koska The Other liikehtii paljon rauhallisemmin ja alakuloisemmin, selvässä eksistentiaalisessa kriisissä. Usein aika isoksi paisuva toteutus on edeltäjiä monikerroksisempi, muttei hylkää soundien autotalliraakuutta, mikä antaa setille hiljaista uskottavuutta.

Hippifriikin perikuvalta ufohattuineen näyttävä King Tuff tuntuu yhtäällä masentuneen ihmiskunnan luontoon paskovasta materialismista ja kaiken elämyksellisyyden siirtymisestä digitaaliseksi, mutta väläyttää toisaalla toivoa uskomalla eri taajuuksilla värähtelevään kosmis-spirituaaliseen voimakenttään, jota typerykset eivät pysty tuhoamaan. Glamkin jytää Jenny Lewisin, Kevin Morbyn ja Mikal Croninin vierailemassa The Otherissa ja ylipäätään 60/70-luvuista (Bolan, Dylan, Bowie, Lennon) inspiroitunut levy tuntuu tasaisesti vain kasvavan.

Lisää luettavaa