Levyarvio: Vaientakaa Puff Daddy! Blood Orangen levyllä on liikaa vierailijoita

Blood Orange
Negro Swan
Domino

Dev Hynes on 2010-luvun tärkeimpiä artisteja ja tuottajia. Hänen Blood Orange -aliaksensa esikoislevy Coastal Grooves (2011) kuulostaa edelleen tuoreelta ja raikkaalta, Cupid Deluxe (2013) poptaivaalta ja Freetown Sound (2016) kypsältä laatulevyltä.

Kunnianhimoisella Negro Swanilla Hynes rikkoo toimivat tuotannolliset ratkaisunsa ja riisuu kappaleet välillä alastomaksi accapellaksi. Albumi sisältää seitsemän ja puoli kelvollista biisiä tai biisin aihiota, mikä on taatusti enemmän kuin useimmilla nykylevyillä. Hynesiltä se on pettymys. Nappy Wonderilla mutelle säädetyistä soittoraidoista paljastetaan välähdyksinä lyhyitä äänenpurkauksia. Loppupuolelle sijoitetut Out Of Your League ja Minetta Creek lunastavat odotuksia, mutta kellottuvat kahteen minuuttiin.

Mustan queer-ihmisen näkövinkkeli ei ole Blood Orangen tuotannossa uusi asia, mutta on lannistavaa kuunnella Puff Daddyn toistavan loputtomasti “hope”, vaikka se olisikin tarkoitettu ylösrakentavaksi kokemukseksi. Vierailijoita albumilla on muutenkin liikaa. Historia antakoon minulle satikutia – tällä haavaa Negro Swan kuulostaa harmillisen alituotetulta, sirpaleiselta (kuvastanee artistin sielunmaailmaa) ja tylsältä levyltä.