Siitä lähtien, kun ostin Mickey Juppin Legend-yhtyeen Red Boot Albumin kasettina divarista Helsingin Kruununhaasta yli 45 vuotta sitten, olen hämmästellyt hänen suvereenia laulunrakentajan taitoaan. Sulavia melodioita ja näppäriä sanoituksia kuljettaa alati mitä hienoin ja lämpimin svengi. Soinnukkaan laulun, boogiepianon, kitaroiden ja taustalaulujen painotukset nasahtavat kaikki yksissä tuumin lyömäsoitinten verrattomaan vetotahtiin.
Juppin kymmenen viime vuoden Favourites-kotinauhoitukset ovat etenemässä jo 16. CDr-julkaisuunsa. Fanien valikoimalla One Of A Kind -älppärillä oli niistä 14 edustettuna yhdellä suosikkiraidalla. Second-longarille kappaleita on jyvitetty kymmeneltä ceedeeltä mukaan lukien se viimeisin Sweet Potatoes (2020). Yksi kipale on vuoden 1975 studiotallenteiden jälkijulkaisulta Spectrum Tapes.
Taitavasti oleellisimpiin elementteihin pelkistetyt uudet ja vanhemmat, ennen julkaisemattomat laulut ovat täsmälleen yhtä hienosti toimivia ja svengissään tarkkoja kuin Legend-klassikot. Vanha pubrokkari elää levollisempien tahtien elämää, mutta etenkin I Love The Boogie sekä lihallinen lemmenkutsu (Let’s) Dirty The Sheets kertovat veijarin edelleen inspiroituvan ajattomista rock’n’roll-aiheista.
