Levyarvio: Vielä kerran, pojat! Cut Out The Lights on Satellite Storiesin viimeinen palvelus faneilleen

Satellite Stories
Cut Out The Lights
Playground

Päätös lopettamisesta saa artistit usein puristamaan itsestään vielä sen yhden rutiinisuoritusta väkevämmän sieluntuotteen. Satellite Stories laittaa Cut Out The Lightsilla pisteen uralleen: tästä näissä vuosissa oli kyse.

Satellite Stories on alusta lähtien halunnut tietoisesti laajentaa soundiaan. Kehittyminen kulminoitui elektronisella Young Detectivesillä (2017), joka oli myös bändin ainoa tuotos major- levy-yhtiön suojattina. Hetken jopa tuntui, ettei bändi tiedä mihin suuntaisi. Tällä lienee oma osansa lopetuspäätöksessä.

Perisuomalainen kevyt kaihoisuus on ollut kuultavissa Satellite Storiesin musiikissa läpi bändin uran, mutta Cut Out The Lightsilla se on pinnalla aiempaa enemmän. Haikeus kumpuaa matkan vääjäämättömästä päätepisteestä ja kaihosta vielä saavuttamattomiin kohteisiin.

Kymmenkappaleinen Cut Out The Lights edustaa sitä Satellite Storiesia, jollaisena fanit ovat oppineet yhtyeen tuntemaan. Päätepiste sijoittuu kokonaisuutena yhtyeen uran parhaimmistoon, jääden hiuksen verran jälkeen uudistuksellisesta Vagabondsista (2015).

Sana fanipalvelu tulkitaan usein negatiiviseksi asiaksi, mutta Cut Out The Lights on sitä parhaimmillaan. Se on levy, joka tarjoaa tarinalle onnellisen lopun. Vielä kerran, pojat!