Levyarvio: Vihaisuus on lahja – Huoran metallipunk jyrää raivolla

Huora
Kosto elää!
Stupido

Kristillisessä kasvatuksessa viha on perinteisesti luettu yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä. Viha on nähty tuhoavana voimana, ei rakentavana. Kateus, pahansuopuus, vastenmielisyys ja raivo – eivät välttämättä tavoittelemisen arvoisia tunteita.

Viha on tosin eri asia kuin vihaisuus, sillä jälkimmäinen voi olla myös sangen puhdistavaa. The Clashin klassikossa Clampdown vihaisuus oli voimaa, Rage Against The Machinen Freedomissa lahja ja vuonna 1976 ensi-iltansa saaneen Network-elokuvan kuuluisassa kohtauksessa tunne, jonka avulla saattoi viimein nousta päin helvettiä kulkevaa maailmaa vastaan ja julistaa ihmisarvoaan.

Tamperelaisen metallipunkbändi Huoran käsittelyssä vihaisuus on voimakasta, hyökkäävää ja aktiivista, ja silloin tällöin hauskaakin. Bändin kakkosalbumin avaava Maailmanloppu-biisi iskee peliin vastustamattomat ensisäkeet: ”Mä oon matkalla maailmansotaan / tää ei oo harjoitus ollenkaan”, joita ei tee mieli kieltää ainakaan silloin, kun biisi vielä soi. Oispa kaljaa ja kekseliäs sanakikkailu Huhtasaareen edustavat albumin kepeämpää laitaa.

Huoran keikalla käyneille ei tulle yllätyksenä, että soittopuoli on bändillä hallussa erittäin hyvin. Kosto elää! jyrää raivokkaana ja tarkkana, ja Anni Lötjösen karjunta on albumilla juuri niin karismaattista kuin on uskaltanut toivoa.