Levyarvio: Huoran kolmanteen albumiin on syytä suhtautua vakavasti – Älä luovuta on kuin voimaannuttava soundtrack syrjäytyneille

Huora
Älä luovuta
Backstage Rock Shop

Ehkä Huora määritteli jo nimivalinnallaan sen, että spekulaatiota yhtyeen tosissaan olemisen suhteen esiintyisi. Mutta viime vuosina laulaja Anni Lötjönen on ollut ansiokkaasti mediassa esillä esikoiskirjailijana ja ennen muuta kertomalla kokemuksistaan sosiaalityön ammattilaisena nuoriso- ja päihdetyössä. Tätä taustaa vasten Huoran kolmosalbumiin tulee suhtauduttua lähtökohtaisesti vakavasti, ja syytäkin siihen todella on.

Levy alkaa Lopulla ja avauskappale onkin suomenkielisen rockin järeimpiä karun todellisuuden paalutuksia sitten Trio Niskalaukauksen parhaiden teosten. Nopeasti paahtava Kirsi, singlenä jo julkaistu Pyörällä baariin (taksilla himaan) ja upeasti nimetty arkiromahduksen kuvaus Sama olo, eri syksy yltävät samalle tasolle. Eikä tässä heikkojakaan lenkkejä ole.

Piiskaus on kautta linjan ankaraa, mutta melodisuus läpäisee silti ilmaisukielen.

Huoran kenties epätrendikäs viitepiste sijaitsee jossain ärhäkän punkin, nu-metalin ja raskaan suomirockin kolmion keskipaikkeilla. Yhtye ei kuitenkaan tee kompromisseja minkään mainitun musiikinlajin tyypillisten helmasyntien suuntaan. Piiskaus on kautta linjan ankaraa, mutta melodisuus läpäisee silti ilmaisukielen.

Toimiva musiikillinen muoto ei silti peitä sitä, että viimeistään nyt Huora on bändi, jolla on sanottavaa. Lötjönen huutaa mielenterveysongelmista ja mielenterveyspotilaiden kohtelusta, päihdeongelmista, masennuksesta, henkilökohtaisen elämän kaaoksesta, toksisesta vallankäytöstä, väkivaltamonopoleista ja Putinin Venäjästä yhtäläisen vittuuntuneena.

Kuinka paljon meillä edes on nykyään näin suorasanaista ja näin isoista asioista puhuvaa, vähänkin isomman yleisön tavoittavaa musiikkia? Nämä ovat oikeastaan tämän aikakauden poliittisia lauluja tai yhtä hyvin verrokkia voi etsiä vaikka -82-hardcoresta.

Älä luovuta tuntuu tärkeältä levyltä. Jokainen biisi ei ole täyttä timanttia, mutta kompromissejakaan Huora ei tee. Toivottavasti mahdollisimman moni yksinäisyyden, psyyken ongelmien tai yleisen syrjäytymisen uhkaama ihminen saisi tätä musiikkia kuullakseen.