Levyarvio: Viimeisetkin kyvyt esiin – Corey Taylorin sooloalbumi onnistuu yllättämään monipuolisuudellaan

Corey Taylor
CMFT
Roadrunner

Taylor tunnetaan metalliyhtye Slipknotin vihaisena nokkamiehenä sekä astetta kevyemmän Stone Sourin keulahahmona, mutta miehen todelliset kyvyt laulajana jäävät usein pimentoon. Nyt mies on julkaissut ensimmäisen soololevynsä, jolla hän pääsee esittelemään osaamistaan laulajana ja biisintekijänä entistä laajemmalle yleisölle.

Aggressiivista turpiinvetoa odottavilta saattaa siis suu loksahtaa auki, sillä CMFT sisältää musiikkia niille, joita Slipknot pelottaa tai joille Stone Sourkin on paikoin liian raskasta. Jytäävää ja menevää rokkia, jossa on biisistä riippuen sävyjä popista, punkista, glam rockista, kantrista tai vaikkapa rockabillysta, isoja kertosäkeitä, tulisia kitarasooloja sekä kaiken keskipisteessä ja kantavana voimana Taylorin ääni – siinä CMFT tiivistetysti.

Saattaa kuulostaa sillisalaatilta, mutta levy on yllättävän linjakas eikä rönsyile liikaa. Kokonaisuus pysyy näpeissä ja mielenkiintoisena lukuun ottamatta keskivaiheen pientä notkahdusta kevyempien Silverfish- ja Kansas-numeroiden parissa, mutta nekin viedään maaliin Taylorin äänen siivittäminä.

CMFT uponnee erityisen hyvin Stone Sour -faneille, mutta sitä voi suositella myös muillekin suurieleisen rockin ystäville.