Rammsteinin nokkamies Till Lindemannin ja Painin sekä Hypocrisyn keulilta (ja lukuisten bändien tuottajan tiskin takaa) tutun Peter Tägtgrenin liitosta syntyy komeasoundista konemetallia, jonka sanoituksissa pissahuumori kohtaa saksalaisen tyylitajun. Lindemannin biisien lyriikoissa seikkailevat muun muassa pissaavat tytöt. Sellaisetkin, joilla on kikkeli.
Sanoitusten on varmaan tarkoitus aiheuttaa pahennusta, mutta sellaiselle joka osaa itsekin kiroilla, laulaa tankeroenglantia ja on nähnyt jopa pornoa, Lindemannin lyriikat vaikuttavat yläasteikäisten revittelyltä. Samanlaista porsasteluahan se on toki Rammsteininkin lyriikka, mutta saksan kieli onneksi sen verran vieraannuttaa, ettei sanoja kuuntele, vaikka ne luettuna tajuaisikin. Valitettavasti vain Lindemannin tökeröt sanoitukset leimaavat levyn kertakäyttöhuumoriksi.
Tägtgrenin taidot konemusiikin tuottamisessa tuntuvat toki vain karttuvan. Skills In Pills kuulostaa soundeiltaan tältä päivältä, toisin kuin vielä Painin pari edellistä levyä. Albumi on kirkkourkusoundeineen, jousineen sun muine paisutteluineen Tägtgrenin tuotantojen mahtipontisinta tavaraa, mutta se ei paljoa auta, kun kappaleet ovat – jylhänkomeaa Yukonia lukuun ottamatta – sisällyksetöntä tauhkaa ja vieläpä puisevan tylsiä. Sietääkin miettiä, onko kaksikko perseillyt biisien sanoitukset tarkoituksella, sen tietäen, ettei biiseissä muutakaan kuunneltavaa ole?
