LINK WRAY: Barbed Wire

Arvio julkaistu Soundissa 11/2000.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Elvis-vainaata kuusi vuotta vanhemmalla särökitaran kuninkaalla riittää yhä tremoloa yhä uutukaisiin levyjulkaisuihin.

Arvio

LINK WRAY
Barbed Wire
Ace

Elvis-vainaata kuusi vuotta vanhemmalla särökitaran kuninkaalla riittää yhä tremoloa yhä uutukaisiin levyjulkaisuihin. Sekä lavalla että levyllä päteviksi havaittujen tanskalaisten taustamuusikoiden kanssa syntyneitä rankkawattisia nauhoituksia on kokoiltu vuosien 1995-97 sessioista, intiimeistä unplugged-istunnoista, ja onpa kelapinon päälle nakattu arveluttavan pakolliset livestandardit Rumble ja (Springsteenin) Fire. Niitäkin paksumpaa cover-tajua edustavat Jailhouse Rock ja Born To Be Wild.
Barbed Wire on enimmäkseen nimensä mukaista raastavaa ja raskasrytmistä vääntöä, mutta biisien joukossa on varsin merkillisiä iskelmätuokiota ja korutonta Elvis-karaokea. Demonisten instrumentaalirevitysten (Julie Baby, Barbed Wire ja akustinen Hard Rock) ansiosta demohenkiset tunnelmasiivut on helppo mieltää osana höyrypäisen puoli-intiaanin tyylipalettia. Ailahteleva kokonaisuus jättää kaihertavan tunteen, että tarpeeksi voimakastahoinen tuottaja tai mesenaatti saisi miehestä ja rotevaotteisesta taustaduosta vielä paljon enemmän irti kuin tämän läjän mielialan mukaan reväistyjä hajatallenteita. 

Lisää luettavaa