LLAMA FARMERS: El Toppo

LLAMA FARMERS
El Toppo
Beggars Banquet

Llama Farmers herätti kesällä pienoista huomiota kiertäessään NME:n Carling- kiertueella muiden kaltaistensa uusien kykyjen kanssa. Luojan kiitos yhtyettä ei kuitenkaan sen kummemmin hehkutettu uudeksi brittirockin tulevaisuudeksi tai Oasiksen manttelinperijäksi, sillä nyt heillä saattaa olla edessään sentään jonkinlainen tulevaisuus.
Toivottavasti yhtyeen kakkosalbumille löytyy ostajia, sillä Llama Farmers ei ole mikään Coldplayn tai JJ72:n kaltainen mahtipontinen ininäautomaatti, vaan ihan oikea powerrockombo (sic). Jopa siinä määrin, että Doggy Fudge kuulostaa pirusti kotimaamme Pennilessiltä, mikä ei koskaan voi olla huono asia. Postcards & Moonrock seilaa taas Sparklehorsen kanssa samoilla oudoilla akustisilla vesillä ja muutenkin yhtyettä voisi kuvailla Kimallushepan jumalaisten hämyilijöiden suoraviivaisemmaksi isoveljeksi.
El Toppo ei tarjoa mitään maata mullistavaa, mutta on mukava vaihteeksi kuunnella levyä, jolta löytyy sopivasti soitosta särmää eikä laulaja hoilaa kaikkia räminäkohtia falsetissa. Ja vaikka suurien tunteiden kanssa Llama Farmerskin pelaa, ei mihinkään pateettiseen vinkumiseen sorruta. Kansiin painettu lause "Do you remember the time/we got drunk and danced to Marvin Gaye" lähentelee Afgan Whigsien Greg Dullin kaltaisen lyriikkaneron fiilistelykykyä muutenkin kuin vain aihepiiriltään. Tuntea voi ilman itsesäälistä valittamistakin.