LUKE HAINES: The Oliver Twist Manifesto

Mies The Auteursin, Baader-Meinhofin ja Black Box Recorderin nyrjähtäneen, tummasävyisen tunnelmoinnin takana sukeltaa syvälle teennäisen, mutta viekoittelevan konseptimusiikin maailmaan. Luke Haines lähtee Oliver Twistin hengessä matkalle nyky-Englannin kulttuurin syövereihin, laulaen muun muassa modernista brittitaiteesta.
Kappaleessa Death Of Sarah Lucas hän laulaa ampuneensa vuonna 1962 syntyneen kohutaiteilijan. Hän kertoo, että Lucas "käyttää huumoria kyseenalaistaakseen meidän moraalimme" ja paljastaa ettei ymmärrä kaikkea tämän taiteessa. Kun kertoja vihdoin löytää Lucasin yksityisklubilta puhumassa taiteesta, hän joutuu toteamaan: "Olen pahoillani Sarah, olen ehkä keskinkertainen mies. Pelkään, että minun tapettava sinut". Kaiken taustalla soi viihteellinen elektro, jota sävyttää elokuvallinen paatos. Ajatelkaa Barry Adamsonia, joka on juuri löytänyt huumorintajun.
Levyn sisävihkosessa on listattu joukko tabloidien, kulttuurilehtien, historian ja populaarikulttuurin kestonimiä tyyliin: "Julie Burchill, Lucretia Borgia, My Wife", joista viimeksi mainitun liittäminen Julien ja Lucretian jatkumoon paljastaa levystä ja sen tekijästä jotain tahatonta. Kauniin, tunnelmallisen laulelman syrjässä on koko ajan kiinni pahuuden, moraalisen rappion ja likaisuuden viekoitteleva discomusiikki.
Christ-kappale kertoo epäonnistuneesta viihdyttäjästä, itseään Kristukseen vertaavasta koomikosta, joka on 33-vuotiaana joutunut identiteettikriisiin ja päättää hylätä viihteen. Kaikki levyn pienoistragediat, oopperat ja minisinfoniat on toteutettu eräänlaiseen Jarvis Cocker / Momus / Scott Walker -henkeen.