MAGYAR POSSE: Random Avenger

MAGYAR POSSE
Random Avenger
Verdura

Random Avenger on porilaisen Magyar Possen kolmas levy. Se tarjoaa mahdollisuuden lähteä matkalle melankoliaan kahden kitaristin, kahden kosketinsoittajan ja lyömäsoittajan saattelemana, seurata lyhyistä, toistuvista jaksoista kehkeytyviä pitkiä kaaria, toisensa syrjäyttäviä äänivalleja, avaria tiloja ja läpitunkemattomia ryteikköjä. Säröisten kitaroiden kirskunta, urut ja toisiinsa sulautuvat äänikerrokset kohtaavat tahdosta ilmaista asioita sanomatta niitä ääneen.

Albumi koostuu seitsemästä suuresta ja selvärajaisesta teemasta, jotka ovat lyhykäisyydessään ennalta arvattavia. Taitava kvintetti tekee kaikkensa löytääkseen niistä lisää sanottavaa, avaruutta ja mahdollisia kehityspolkuja. Seuraa esitys, joka on yhtä aikaa raaka ja hienostunut, mekaaninen ja kaoottinen, jännittynyt ja vapautunut, harras sekä rikkonainen. Sävellyksiä ajatellen yhtye toimii kapealla kentällä, mutta saa arvaamatonta virtaa terävistä vastakkainasetteluista, uskosta karun asetelman kestävyyteen.

Alkuvoimainen ja raskas Random Avenger kuulostaa kurinalaisuudessaan laskelmoidulta, mutta sen räjähdysherkimmät hetket johdattelevat ajatukset myös spontaaniin yhteissoittoon, grooveen. Levy koettelee rohkeasti raskaan sekä progressiivisen rockin perinteitä antamatta niiden määritellä itseään tyhjentävästi. Muotokieli on soundeineen ja ideoineen läpeensä tuttua mutta ilmavaa sekä elävästi sovitettua. Kenties Magyar Posse liikkuu tulevaisuudessa yhä kauemmaksi siitä, mikä on kaikista luonnollisinta, ja kehittää draamantajuaan entistä pidemmälle.

Mahtipontiseen Random Avengeriin olisi helppoa lyödä post rock -leima ja viitata ainoaan elokuvasäveltäjään, jonka kaikki osaavat nimetä, mutta levyä lienee antoisampaa kuunnella vähäisemmin varauksin. Sen osatekijät ovat pinnassa, ja soundien tuttuuden ansiosta kuulija pääsee nopeasti tapahtumien keskipisteeseen. Kenties nautinnollisinta Magyar Possen musiikissa on harvinainen tiheys, joka syntyy lukuisien kerrosten kohdatessa, täydentäessä ja valaistessa toisiaan. Ne kietoutuvat yhteen ja liikkuvat yhtaikaisesti avautuen huimaavaksi syvyydeksi. Sen ansiosta tumma Random Avenger -albumi päihdyttää, pakottaa herkistymään ja tunnustelemaan äänen voimakkuutta. Vaikutus on lamaannuttavan hieno: paljoa ei vaikuta tapahtuvan, mutta tuntee liikkuvansa.