MANNHAI: The Exploder

Jossakin vaiheessa stoner rock alkoi tuntua kirosanalta, kun köykäisemmille linjoille suuntautuneet doom-yritelmät keksivät markkinaraon ja lanseerasivat kokonaan uuden tyylisuunnan. Toki hyviäkin bändejä löytyi, mutta monet olivat liikkeellä heppoisin eväin.

Ja sitten tuli Mannhai.

Bändi ei ehkä allekirjoita omalta kohdaltaan stoner rock -termiä, eikä pidäkään. Mannhai retroilee 70-luvun tunnelmissa hyödyntäen nykypäivän vivahteita ja skaala laajenee muun muassa melodiarakenteiden neronleimausten myötä. Mannhai ei yritä olla nokkelampi kuin on ja kappaleiden koristeet ovat hyvin vähäeleisiä, mutta sitäkin enemmän tyylin mukaisia. Esimerkiksi Broken Chains on mitä oivallisin osoitus siitä, miten nykymusiikissa joku kykenee osoittamaan oikean tavan, jolla olisi pitänyt toimia 30 vuotta sitten.

Ennen kaikkea Mannhai ansaitsee kiitosta sovittamisesta. Jos joku syyttää yhtyettä vivahteiden puutteesta tai yksisilmäisyydestä, sietää saada koivuniemen herrasta. Mannhain biiseistä löytyy dynamiikkaa ja sävyjä yllin kyllin, sillä matalalla murisevan kitaramaton lomasta voi suurella riemulla poimia jopa lähestulkoon pirteäksi luonnehdittavia rock-ralleja tai väkeviä blues-paloja, mistä kiitos kuuluu osin Esa Kuloniemelle ja Maria Hänniselle, jotka ovat antaneet panoksensa muutamien kappaleiden syventämiseen.

Mannhai ei ole synkkä, jos joku niin sattuu vielä luulemaan. Sen sijaan Mannhai hallitsee grooven ja tietyn tason psykedelian. Näistä aineksista syntyy vivahteikas kokonaisuus.