Manzanasta voisi kohtuullisen hyvällä syyllä puhua jonkinlaisena tamperelaisena superkokoonpanona jo siksi, että samasta bändistä löytyvät Bomfunk MC´sin riveistä tuttu basisti Willy Mäkinen ja Diablon rumpali Heikki Malmberg. Kieltämättä asetelma on mielenkiintoinen, kun miesten taustat ovat varsin kaukana toisistaan.
Manzana osuu rockin metallisemmalle laidalle, jossa koneiden käyttöä ei kaihdeta, mutta niitä hyödynnetään sivistyneen hillitysti. Yhtyeen ensilevyn alkuhetkillä ei voi välttää ajatusta eräänlaisesta suburbantribemäisestä lähestymistavasta, mutta ei se sittenkään ole ihan sitä. Melodiat menevät välillä aika popiksi, ja toisinaan taas riffit kääntyvät joltisenkin perustavaa laatua olevaksi heviksi. Manzana on sikäli vielä raakile, että linja ei ole vielä tyystin selvillä. Lisäksi koneiden hyödyntäminen tuntuu hetkittäin hieman päälle liimatulta, kun bändi vaikuttaa kuitenkin haluavan vetää metallisempaan suuntaan.
Nothing As Whole As A Broken Heart on kohtuullinen päänavaus, jolla on hetkensä ja hittinsäkin. Ne eivät kanna vielä läpi koko levyn, joka sekin on ”vain” 35 minuuttinen maistiainen.
