Kalifornialainen Matt Costa on vahvasti indiepohjainen lauluntekijä, joka sai uransa alkuvaiheessa merkittävää tukea No Doubt -yhtyeen kitaristilta. Kolmannella albumillaan Matt Costa pukee folkrockinsa värikkäisiin ja osin kotitekoiselta psykedelialtakin tuoksahtaviin asuihin. Sovitusten yletön kekseliäisyys on jopa vähällä kallistua itsetarkoituksellisuuden puolelle. Lisäarvon kartuttamisen sijasta Costan ideat uhkaavat syödä biisien tehoa ja hämärtää parhaista lauluista vähitellen kuoriutuvaa linjakkuutta.
The Seasonin 1960-lukulaisesta popista huomio kääntyy Johnny’s Love Of Majikin tietoisen kolhoihin rumpuihin. Witchcraft henkii niinikään 1960-lukua ja Drivea voisi uskottavasti väittää joko Harry Nilssonin tai The Beach Boysin lauluksi. Bleeding Heartsilla Matt Costan multi-instrumentalismi ulottuu trumpettiin saakka sillä seurauksella, että biisin soinnissa on aavistus Calexicoa.
Kauimmaksi menneisyyteen ja pitkälle ennen tekijänsä syntymää levy kurottaa Secretillä, joka on sävellykseltään kuin 1950-lukulaisen teiniromanttisen perusballadin prototyyppi.