MAYHEM: Grand Declaration Of War

Grand Declaration Of War ei ole pelkkä sodan julistus: se on tarkkaan harkittu isku, täysi taistelu ja sodan loppuun vienti. Se on sota, joka voitettiin jo paperilla. Vain rauhan solmiminen puuttuu.
Mayhemiltä osattiin odottaa odottamatonta, mutta Grand Declaration Of War lyö sittenkin ällikällä. Levy on jaettu osiin kaksi ja kolme. Ensimmäistä osaa tässä näytelmässä esittää mini-cd Wolf's Lair Abyss. Nimibiisi aloittaa marssirumpujen ja kieroilevien kitarariffien sotaankutsuteeman, jota toistellaan pariin otteeseen kakkososan biisien edetessä. Maniac julistaa, rääkyy, raastaa, kuiskaa ja uhkailee. Laululinjoja juoksutetaan päällekkäin Hellhammerin johtaessa tykistöään täysin arvaamattomiin ryöppyihin. "We are the chosen ones chosen by will to lie", kommentoi Maniac In The Lies Where Upon We Layssa ja Blasphemer alleviivaa sanoituksia polveilevalla kitaroinnilla, joka tuo mieleen Atheistin. Kolmososassa, joka on nimetty Il Principeksi, kaikki heitetään taas päälaelleen. Neljän biisin kokonaisuus aloitetaan elektronisilla, vähän raukeilla teemoilla, kunnes mutkan kautta palataan taas kirskuntaan. Tuo elektroninen osio, A Bloodsword And A Colder Sun, alkaa sanoilla "development came like a sudden death in the family", ja voisi lyödä pienen summan vetoa, että puhtaasti tarinaan liittyvyyden lisäksi sanat on tarkoitettu kaikille niille, jotka uskoivat Mayhemin tekevän toisen De Mysteriis Dom Sathanasin.
Grand Declaration Of War ei ole helppo levy. Kaiken ulkomusiikillisen kohun jälkeen Mayhemin odotettiin ottavan taas johdon käsiinsä. Sen se tekee, mutta vain niin kuin sille itselleen sopii. Kuulijalle se merkitsee mutkikkainta Mayhem-materiaalia tähän asti, hämmästelyä ja totuttelua ja edistyksellistä black metallia. Ennen Mayhem pärjäsi suoralla väkivaltaisuudellaan, nyrkin ojennuksella. Nyt väkivaltaisuus menee pään sisään ja muuttuu henkiseksi: Mayhem skitsoilee hulluuden rajamailla eikä anna mitään valmiiksi pureskeltuna. Eikä suostu lähtemään mielestä pois, vaikka käskisi.