MERZ: Merz

Multi-instrumentalisti Conrad Lambert eli Merz kuulostaa oikeasti onnelliselta saadessaan esittää omia laulujaan. Mikä on kuulostaessa, sillä huhujen mukaan kultainen kädenpuristus Sonyn kanssa lihotti komeanenäisen miehen pankkitiliä peräti 250 000 punnalla. Miehen esikoisalbumi ilmestyi Britanniassa jo ennen joulua, mutta kriitikkojen kehut eivät saaneet seurakseen listasukseeta.
Merz on viettänyt nuoruutensa kitaran kanssa maailmaa kiertäen ja vaikka hän nyt onkin asettunut Yorkshireen, ovat kaukomatkat jättäneet jälkensä musiikkiin. Kyse ei ole erilaisista etnisistä elementeistä, vaan kuuntelijaa ympäri maailmaa lennättävistä eksoottisista tunnelmista.
Modernilla ja aidosti inspiroituneella albumilla yhdistyvät niin folk-kitarointi, levyjen raapiminen ja itse tehdyt samplet kuin Kraftwerkin, The Beach Boysin ja Bob Marleyn musiikilliset vaikutteet. Sekoitus on outo, mutta se toimii. Oikeastaan on vähän ikävää, että levyn ainoa ärsyttävä seikka on niinkin keskeinen elementti kuin Merzin välillä sietämättömästi värisevä ääni, jossa on liikaa tarkoitushakuista uushippi-meininkiä. Kaikesta eklektisyydestä huolimatta albumin parhaat biisit (Forsake, Starlight Night, Blues Because) ovat aika simppelejä balladeja.