ME´SHELL NDEGEOCELLO: Comfort Woman

Uskollinen, huojentunut, kiitollinen, täyttynyt. Comfort Woman on kuin uskonnollinen tai henkinen kokemus. Levy kuulostaa siltä, että se on omistettu korkeammalle voimalle tai rakkaalle kumppanille, kukaties molemmille. Kuuntelukokemus on samaan aikaan rauhoittava ja innostava. Me´shell Ndegéocello ei paasaa tai julista. Asiat ovat luonnostaan kauniita sellaisina kuin ovat ja siksi kunnioituksen, kiitollisuuden arvoisia.

Comfort Woman on perusvireeltään modernia ja syvää soulia. Se on rauhallisesti svengaavaa, pakotonta mutta tiukkaa mustaa rytmiä, johon Me'shell Ndegéocellon basso kutoo kiehtovan pohjan. Siitä tulee mieleen Yoko Onon määritelmä Johnista: jalat maassa, pää pilvissä. Äänimaailmassa tai paremminkin ääniavaruudessa onkin paljon viitteitä 60-70 -lukujen vaihteeseen, usvaiseen ja samettiseen soundiin. Love Song #3 kunnioittaa Hendrixiä, Good Intentions kulkee eteenpäin elektronisen afrobeatin voimin.

"Se on rakkauslevy", määrittelee Me´shell Ndegéocello itse albumin, jonka kymmenestä laulusta kolme on nimetty Love Songiksi. 90-luvun puolessa välissä tehdyissä levyissään Plantation Lullabies ja Peace Beyond Passion Ndegéocello tuli yleiseen tietoisuuteen mestarillisena basistina, joka mieluusti esitteli teknistä taituruuttaan. Seksuaalisuuttaan ja ihonväriään vahvasti korostavalle ärhäkälle nuorelle naiselle sateli läjäpäin Grammy-ehdokkuuksia. 1999 ilmestynyt Bitter oli yllättäin lähes akustinen ja esitteli lauluntekijän, jolla oli sanottavan lisäksi kykyä herkkäänkin tulkintaan.

Lauluntekijänä Ndegéocellon ote on tiivistynyt. 39 minuutin paketti on harvinaisuus tänä päivänä. Eheä Comfort Woman ei sisällä epämääräisiä roiskaisuja, ei musiikkia musiikin vuoksi. Se on kuulijansa palkitseva muotovalio, jonka jännite kestään alusta loppuun. Varhaisten levyjen kiukku on laantunut – Comfort Womanilla hymyilee onnellinen nainen.