ME´SHELL NDEGEOCELLO: Bitter

Tehän tiedätte ne koleansynkät syysillat, jotka kaipaavat ääniraidakseen jotakin mollivoittoisen introspektiivistä säveltaidetta. Meshell Ndegéocellon uusin levy on väkevine kappaleineen ja kertakaikkisen hienoine toteutuksineen kuin luotu niihin hetkiin.
Neljänteen albumiinsa yltänyt lauluntekijä ei ole vielä koskaan mennyt sieltä, missä aita lähenee kamaraa, mutta on Bitterin myötä julkaissut toistaiseksi sisäistyneimmän ja dramaattisimman tuotoksensa. Valtaosa biiseistä kulkee tumman vellovien jousien kyydissä jännitteisen raukeasti eteenpäin, vaan eipä muusikoistakaan (Abe Laboriel Jr., Wendy & Lisa, Ronny Drayton etc.) kukaan suoranaisesti jarruksi kiskoille heittäydy. Erityisen maukkaasti äänimaisemaa laveeraa kitaristi David Torn, eräs sukupolvensa aliarvostetuimmista tunnelmanluojista.
Alunperin naispuolisena funkprofeettana lanseerattu Meshell tekee musiikkia ja tekstejä varmuudella, joka alkaa näinä taustamusiikin pakkosyöttöpäivinä olla melko harvinaista. Pelottavaa onkin, että Sincerityn, Loyaltyn, Bitterin ja Gracen kaltaiset raidat soundaavat vuonna 1999 oudolla tavalla vanhanaikaisilta, vaikka ovat aivan tuoretta tavaraa. Laittakaa levykauppiaanne koville vaatimalla uusi "en-de-gei-ou-tsellou" NYT eikä sitten, kun on jo liian myöhäistä.