ME´SHELL NDEGEOCELLO: Cookie: The Anthropological Mixtape

Hienovireisen, ilmeikkään ja syvällisen Bitterin (1999) tekijältä olisi ollut lupa toivoa paljon muutakin kuin Cookien kaltaista notkuvaa hampun hajuista löysäilyä. Tämä funkin, soulin ja rapin määrittämä genre eittämättä on se alue, jolla basisti/laulaja/biisintekijä alunperin löi läpi kahdella ensimmäisellä täyspitkällään, mutta nyt tuntuu siltä että neljännellä levyllään Ndegeocello palaa vähän liiankin vahvasti juurilleen. Aivan kuin Bitter olisi ollut vain jokin vastenmielinen välityö, josta ei tarvitse ottaa mukaan mitään.

Uuden albumin nimi on siis aika tavalla harhaanjohtava, sillä sävelmateriaali on hyvin homogeenistä. Rumpaleina saattavat esiintyä muun muassa upeat Gene Lake sekä Sean Rickman ja basistina voidaan kyvykkään Meshellin ohella kuulla itseään Marcus Milleriä, mutta kun näiden taitureiden kyvyistä hyödynnetään parhaimmillaan ehkä viidennes, jää kuulija oudoksumaan kapellimestarin aivoituksia. Viittaukset ihmisen ruumiillisia ominaisuuksia tutkivan tieteen puoleen toteutuvat sentään onneksi albumin älyä aktivoivassa sanallisessa annissa, josta vastaavat muun muassa Angela Davis, Gil Scott-Heron sekä Talib Kweli. Poleemisuus ja vallitsevien normien kyseenalaistaminen ovat aina käynyt Ndegeocellolta luontevasti, eikä nainen tällä alueella petä nytkään. Jo biisinnimet Akel Dama (Field of Blood), GOD.FEAR.MONEY sekä Dead Nigga Blvd. kertovat että pelkästä perseenheilutuksesta ei todellakaan ole kyse. Silti olo on Cookien jäljiltä vähän ontto. Levy on kaikkiaan liian läpinäkyvä ja musiikiltaan häpeällisen yksiulotteinen.