MICHAEL KIWANUKA: Home Again

Arvio julkaistu Soundissa 4/2012.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.

Nelitoistavuotias poika kuuntelee päivänkohtaista poppia, mutta innostuu asiasta toden teolla vasta kuullessaan Otis Reddingiä. Hän valaistuu tajuamaan, että tuollaista musiikkia haluaa luoda. Toiseksi johtotähdeksi syttyy Bill Withers.

Arvio

MICHAEL KIWANUKA
Home Again
Polydor

Nelitoistavuotias poika kuuntelee päivänkohtaista poppia, mutta innostuu asiasta toden teolla vasta kuullessaan Otis Reddingiä. Hän valaistuu tajuamaan, että tuollaista musiikkia haluaa luoda. Toiseksi johtotähdeksi syttyy Bill Withers. Kymmenen vuotta kuluu, ja ikäistään ahavoituneemmalla äänellä laulavan nuoren miehen ensialbumia verrataan esikuvien teoksiin.
ˆ
Home Again kuulostaa varmasti kotoisalta monen 196o-luvun lopun ja 1970-luvun alun soulin soundeihin mieltyneen korvissa. Mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Pelkästään ylväs avauskappale Tell Me A Tale kertoo tarinaa, jossa kohtaavat länsiafrikkalainen puhallinsektio, elegantti jousisovitus sekä baritonisaksofonin ja viulun risteilevät soolot. Tasapainoinen suoritus vetää vertoja Terry Callierin uraauurtaville folksouljazz-opuksile. Taso ei juuri heilahtele hienoa avausta seuraavien 35 minuutin aikana.

Kiwanukan esikuvat hahmottaa helposti, mutta en pidä sitä pahana. Reddingin ura päättyi tunnetuista syistä jo 44 vuotta sitten ja Withers tyytyy tätä nykyä hallinnoimaan tekijänoikeuksiaan. Oikeastaan tulokas olisi voinut opiskella Reddinginsä vielä tarkemmin: syvällisenkin laulumiehen nimittäin sopii toisinaan avata ylänappi ja ottaa pintaan kunnon hiki.

Lisää luettavaa