Mobb Deepillä oli kerran tavaton taiteellinen näkemys. Toisin kuin usein kuulee sanottavan, taloudellisesti voitokkaaksi osoittautunut G-Unit-kytkös ei tehnyt kaksikosta keskinkertaista. Heikkeneminen on ollut vaiheittaista, eikä raadollisesti newyorkilaista hip hopia luonnehtinut Mobb Deep ole kuulostanut pitkään aikaan itseltään.
Blood Moneyn koukuissa ja tuotannossa kuuluu peräti kolmella kappaleella esiintyvän vastaavan tuottajan 50 Centin kädenjälki. Yleisilme on kuiva ja päättämätön. Sekoitteessa yhdistyvät häivähdys vanhan Mobbin monotonisuutta ja karuutta sekä G-Unitin estetiikka, modernit perkussiot ja laululliset koukut. Yhteinen sävel löytyy aihepiireistä, joiden käsittelyssä ammennetaan G-Unitin repertuaarista. Ennen tuotanto ja aihepiirit kehkeytyivät erottamattomasti.
Pilkahduksia nihilistisestä katukuvasta, sosiaalisen liikkuvuuden toivosta ja jäätävästä kuolemasta esiintyy edelleen, mutta kokonaiskuva on rapistunut. Blood Money ei saata kuulijaa The Infamous- ja Hell On Earth -mestariteosten (1995 ja 1996) tavoin paikkoihin ja aikoihin. Surullista, että näiden opusten ainutlaatuisuus käy ymmärrettäväksi vasta aikaa vasten.